Ikää 20; harrastuksena cosplay

Tässä viime viikon aikana olen tehnyt Lumikki-asuani eteenpäin ihan mukavasti. Kauluspaita on jo valmis, ja mekko on vaiheessa 1. kiinnitä vetoketju 2. värjää helmakangas 3. ompele helma yläosaan kiinni 4. viimeistele rei'illä ja paikoilla.Tuossa mekon yläosan kankaita leikellessäni äitini ihmetteli, että miten tuon mekon saa päälle. Kerroin tekeväni siihen vetoketjun takapuolelle ja pyytäväni vaikka jotain Arielia tai Rapunzelia laittamaan sen kiinni.
Äiti huvittui suuresti ja totesi selvästi vitsaillen, että Rapunzelhan on satuhahmo eikä siten voi auttaa vetskarin kiinni vetämisessä.

Olin toki vitsissä mukana, mutta hiukan aloin miettiä sitä, miten tämä harrastus näyttäytyy niiden ihmisten silmissä, jotka eivät ole skenessä ollenkaan sisällä. Suurin osa näistä ihmisistä on kuullut cosplaysta sukulaisiltaan tai kavereiltaan (äitini tapauksessa tyttäreltään), jotka ovat luultavasti olleet skenessä sisällä sen verran, että puhuvat jo jonkinlaista jargonia. Tällaisten ihmisten selityksistä on todella hankala saada selvää, koska ei ymmärrä toisen puhumaa sanastoa kunnolla. Luulisin, että tämän takia monilla on cosplaysta hieman puutteellinen ja jopa vääristynyt kuva, kun he eivät ole saaneet harrastuksesta kunnollista ja ymmärrettävää tietoa.

Sitten tulemme tapaukseen ikää kakskyt ja harrastuksena cosplay. Varsinkin, jos tekee laajasti tunnistettavia hahmoja (kuten vaikka se Lumikki), jotkut alkavat auttamatta miettiä, onkohan tuokaan tyyppi ikinä päässyt Disney-prinsessavaiheen ohi. Tämä on todella harmillista, koska emmehän me tee asuja sen takia, että haluamme isoina prinsessoiksi. Me teemme asuja, koska niiden tekeminen on hienoa ajanviitettä ja taitojen haastamista, ja varsinkin, koska cosplay on yhteisöllinen harrastus. Me pidämme toistemme seurasta ja hauskasta ajanvietosta. Voitteko cosplay-harrastajina kuvitella mitään ihanampaa kuin iso ryhmä ihmisiä, joilla on sama kiinnostuksen kohde ja joiden kanssa voi tehdä jotain todella huikeata kuten vaikka photoshootteja mitä monipuolisimmista tilanteista? Cosplay on parhaimmillaan hienostunut taiteenlaji, ja samalla erittäin viihteellinen sellainen.

En oleta, että esimerkiksi äitini ikinä pääsisi täysin sisälle tämän harrastuksen maailmaan. Toivoisin vain, ettei minua, aikuistuvaa nuorta naista, kohdeltaisi kuin pikkulasta vain, koska satuin ompelemaan asun jostain lasten piirroselokuvasta.

Thyme kuittaa. Kiitos, näkemiin.

Ja vielä teaseri kauluspaidasta tuohon viereen. Hihasta olisi voinut tulla puhvitetumpikin, mutta menköön noin.