Kiire? Mullako?

Niin. Sitä luulisi, että ylppäreiden jälkeen on aikaa. Mutta ehehehei kun pääsykokeita jos haluaa jatkaa elämäänsä muualla kuin mamman helmassa. Siinä samalla pitäisi sitten elää muutakin elämää. Cosplay-harrastajalle tämä on ainainen ongelma. Mistä repäistä aikaa, kun on muutakin elämää?

Tämä. Koska Kyon vaan on The Facepalmaaja.

Lukemista on sentään enää yhteen pääsykokeeseen, mutta se onkin poliittisen antropologian esseitä 80-luvulta englanniksi. Ei kyl motivaatio meinaa riittää sen kanssa, kun varmaan puolet niistä esseistä menee ohi koska ei osaa lukea tieteellistä englantia. No, se toinen puoli sentään luonnistuu jotenkin.

Ja OKL:ään mulla on tulossa kahdet soveltuvuuskokeet kesäkuussa juuri sopivasti ennen Desua.

VAJAAT KOLME VIIKKOA DESUUN OMGOMGOMG

VIEL ENEMMÄN VAJAAT KOLME VIIKKOA KOKEISIIN OMGOMGOMG

. . . sisään . . . ja ulos. Noin.

Niin, ja mites tänään? Aamulla alkoi ahdistaa yleinen tekemättömyys ja yksinäisyys ja kaikki muukin, joten kirmasin vähäksi aikaa ulos tuulettumaan. Kotiin tultaessa totesin, että ehkä pitäisi saada jotain aikaankin, joten päädyin lukemaan ensin yhden esseen antropologiaa läpi ja sen jälkeen työstämään Ange-Beatricea.

Alkuperäinen hameen suunnitelma, joka menikin sit uusiksi.

Huom. taustan Koara no Maachi -rasia kynätelineenä =3

Ange-Beatrice edistyy jokseenkin, tänään sain leikattua hameen alareunan kuntoon ja poltettua sen silleen, et se ei ratkea. Oli muuten tarkkaa hommaa, pari kertaa meinasi leimahtaa vähän liian iso siipale. Onneksi ei käynyt kuinkaan, ja reunasta tuli suht siisti. Teen taas wip-postauksen, kun hame on valmis.

Ange-Beatrice, osa 2: Keeppi

Jees jees. Keeppi on valmis. Kauan sitä kerettiin tehdäkin, hankin kankaat kai viimevuoden puolella ja sain sen viimeisteltyä vasta noin viikko sitten.
Varoitus! Tämä viesti tulee olemaan täynnä kuvia =D

 Se on satiinia =D

 Kaula-aukko otettu normipaidan kaavasta.

Peilikuva, siksi väärin päin.

Tässä kohtaa huomasin, että tuo toinen sivu lerpatti aika paljon, niin korjasin sitä vähän. Kun se oli hyvä, oli röyhelöhen kiinnityksen aika. Rypyttäminen on kivaa, kunhan kangas ei ole kovin helposti purkautuvaa tai liian liukasta. Ja mun tapauksessahan kyse oli satiininauhoista, joka oli ommeltu sivuistaan kiinni toisiinsa niin, että leveys kaksinkertaistui. Sitä nauhaa jäi aivan tuhottomasti yli, liioittelin hiukan ostaessani sitä 15 metriä vain tätä pukua varten.
Ja ihan tämmöinen sivuhuomio: Karnaluks Tallinnassa on aivan ihana paikka! Tuo nauha on viisi senttiä leveää ja maksoi vain puolisen euroa metri! 

 Röyhelö kiinni yay

Tuo kaulus olikin sitten vähän haastavampi juttu. Tuo pitsi oli suht helppo, asettelussa vaan vähän säätämistä. Olin kuitenkin leikannut kaula-aukosta liian korkean, joten kun kiinnitin kauluksen siihen kiinni, se jätti jälkeensä tuommoisen kummun! D=

Se piti siis korjata. Heti näyttää paljon kivemmalta, kun on vähän syventänyt kaula-aukon linjaa. Siinä vaan se, että kauluksen pituus meinasi sitten loppua kesken. Onneksi se kuitenkin riitti juuri ja juuri siten, että sain siitä ihan hyvän.



 Tuon röyhelön keskeltä kulkee musta nauha. Tämä mitä ostin oli kai jotain korsettinauhaa tai jotain, kuitenkin semmoista, että sain ommeltua sen kiinni röyhelön keskelle ilman, että ompeleet näkyvät päälipuolelta.

 Tässä nauha...

...ja tässä se menee kiinni röyhelöön =D

Koska satiini ei erityisesti ole mitään purkautumatonta kangasta, jouduin hankkimaan myös kanttinauhaa ja ompelemaan sen kiinni keepin reunaan. Hoksasin sen tietysti vasta, kun röyhelö oli jo kiinni. Noh, kyllä se kuitenkin onnistui.

 Kas näin.

Sitten vetoketju! Kiinnitys onnistui muuten hyvin, mutta röyhelössä oli pieni epäkohta. Se ei ollut kohdistettu lainkaan niin kuin pitäisi!

Katsokaa nyt tuota! Siinä on varmaan sentin ellei kahdenkin heitto!

Että ei muuta kuin ratkoja rakkaani käyttöön ja uudelleenkohdistus.

Tämän jälkeen keeppi olikin yksisiipistä kotkaa vaille valmis. En ole koskaan aiemmin kirjaillut mitään, ja tietysti menin päättämään jo viime syksynä, että kirjailu on se maailman paras vaihtoehto tehdä kuvioita kankaaseen.
 


Ei muuta kun kuvio ensin hahmotteluna nuppineuloilla kiinni kankaaseen. Ja sitten neula käteen ja langat viuhumaan!

 

 Kauan siinä meni mutta valmista tuli. Ja siitä tuli loppujen lopuksi ihan nätti =3

 

Lapsi-messut ja Lumikki

Lahden reissu oli ihan menestyksekäs, sain kaiken mitä olin etsimässä. Kiitos sinulle ihanalle ihmiselle, joka myit minulle sen mustan lyhyen peruukin, koska se pelasti Lumikkini. Se peruukki, jonka tilasin eBaysta, ei ole vieläkään tullut.

Tosiaan, käytiin Lapsi-messuilla muutaman cosplayerin kanssa =D Meitä oli loppujen lopuksi neljätoista yhteensä, joista kolmellatoista oli puvut päällä ja yksi oli kuvaamassa. Entuudestaan tunsin näistä tyypeistä kaksi.
Mut ei hitsit oli hauska reissu! Meillä oli tosiaan suuri osa puvuista Disney-hahmoja. Mun lisäksi löytyi Ariel kaupunkimekossa, Merida viitta päällä, Flynn (ja paistinpannu), Will Turner sepän vaatteissa ja porukan vetonaulaksi muodostunut Aurora siinä ihanassa vaaleanpunaisessa tanssiaismekossa. Muitakin tietysti oli, esimerkiksi alla näkyvät Jack Frost ja kapteeni Haddock.

Osa porukkaa =D Kuvan otti Teemu Kivinen.

Kiersimme Lapsi-messujen alueen monta kertaa parissa pienemmässä porukassa. Ihan mukavasti saatiin ihailevia katseita, lapset ihastelivat varsinkin meitä prinsessoja (ja varsinkin Auroraa ja Meridaa) ja osa uskaltautui pitkän ujostelun jälkeen lähestymään. Tarkoituksena oli siis promota cosplayta harrastuksena, ja kyllä me muutamalle ihmiselle saatiin esiteltyäkin sitä, mitä me oikein tehdään.

Käytiinpä siinä samalla PetExponkin puolella. Siellä oli tosi paljon kaikkia söpöjä elukoita~ Katseltiin Meridan kanssa kissoja ja frettejä ja siilejä ja kaneja~ Ja mä sain papukaijan olkapäälle! =DD Kauan siinä menikin, lapsia parveili niitä pitävän häiskän ympärillä ja minä hiljaisena ihmisenä vain seisoin vieressä hymyillen nätisti. Loppujen lopuksi sain kuitenkin pidellä sitä. Se vaan oli hiukan uneliasta sorttia... Söpöä.

Kaverikuva! Kiitos Meridalle kuvan ottamisesta.

 

Tuosta peruukista tuli loppujen lopuksi tosi jees. Alunperin se oli aika tavallinen melkein hartioille yltävä suora peruukki, mutta keksin laittaa etuhiukset pinneillä kiinni niskaan. Lopputulos oli yllättävän lumikkimainen, kuten kuvasta näkyy. Otsatukka oli tietysti vähän meh, mutta kyllähän se noinkin kelpaa.

 

Peruukki oli vaan aivan tuhottoman tiukka, eikä siinä ollut edes kiristysysteemiä jota olisi löysännyt. Parin tunnin jälkeen oli jo sellainen olo, että nyt pitää ottaa tää tekotukka pois ennen ku pökrää keskelle messuhallia. Onneksi PetExpon vierestä löytyi kohtuullisen suuri tyhjä tila, johon pystyimme majoittautumaan vähäksi aikaa syömään ja lepäilemään.

Toinen juttu, mitä olisi voinut miettiä toiseen kertaa, olivat kengät. Kuka järkevä ihminen kävelee puukengissä ilman sukkia useamman tunnin ilman taukoja? Varpaat tykkäs tosi paljon, samoin jalkapöydät. Olihan mulla mukana vaihtokengät ja vielä mukavatkin semmoset, mutta EIHÄN NIITÄ MUKAAN OTETA ku ne jätetään narikkaan.

Juu terve, olen Thyme kakskyt vee ja osaan ajatella omilla aivoillani.

 

Kaikesta huolimatta tosi mukava reissu. Sai viettää aikaa hienojen ihmisten kanssa, naureskella kun muut värjäävät kielensä sinisiksi hattaralla ja ihmetyttää muita messulaisia.

Päivän huippuhetki oli kyllä eräs pikkutyttö, joka meidän ryhmän huomatessaan huudahti "Lumikki!" ja tuli halaamaan. Kaikista ihmisistä juuri minä! Olin todella otettu. Tyttö meinasi jopa raahata mut mukaansa näyttääkseen äidillensä, mitä löysi. Vielä näin viikko tapahtuman jälkeenkin pelkästään sen ajatteleminen hymyilyttää.