Vänkäriys + esityskisa = hoho miten väsyttää

Oli varmaan väsynein olo conin jälkeen mitä on ikinä ollut. Ja samalla oli varmaan paras con ikinä koska kokemukset. No, sen siitä saa kun samassa conissa menee sekä vänkäriksi että osallistuu esityskisaan. En valita.

VAROITUS! KILOMETRIVIESTI!

Perjantai
Matka alkoi Sellosta, josta mun kyyti lähti. Menin sinne etuajassa, jotta kerkeäisin tekemään viime hetken hankintoja. Mun piti viimeistellä mun avain, koska siitä puuttuivat vielä jalokivet.
Leppävaaran kamaralle astuttuani huomasin kuitenkin käyneen näin. 

Missä mun koristenappi on? Noooooooooo-

 Onneksi muistin, että olin tehnyt sormuksen kahteen kertaan, ja vielä enemmän onneksi olin ottanut myös sen feilanneen sormuksen mukaan.

Kliketi klik.

Sain siitä siis leikattua juuri sopivasti sopivan kokoisen palan, josta sen koristenapin sain tehtyä. Kuviokin oli sama. Cernit-massaa pystyy siis muokkaamaan vielä uunittamisen jälkeenkin, jos omistaa tarpeeksi terävät sakset. Leikkauspinnasta vain ei tule kovin nättiä, että mitään näkyvää kohtaa en suosittele leikkaamalla muokkaamaan. Ellei päällystä sitä lälkikäteen esimerkiksi kynsilakalla. Kuten minä tein.

Lattiamajoitukselle saavuttuani pääsin vihdoin viimeistelemään sekä hajonneen fasinaattorini että keskeneräisen avaimeni. Kynsilakka on cosplayerin hyvä ystävä, voin sanoa.

Nuo "jalokivetkin" ovat siis kynsilakkaa.

Minä tyhmä en sitten ottanut mukaani minkäänlaista makuualustaa, mutta onneksi vänkärit ovat mukavaa porukkaa: eräs huonekaveri lainasi omaansa, hänellä kun oli kaksi. Ei ehkä pehmeimmät mahdolliset kaksi yötä, mutta eipähän tarvinnut kylmää lattiaa manata.

Lauantai

Vänkäripäivä. Ensin Traconin myyntipöydällä aloitusvuoro ja sitten sallituissa iltabileissä virvokepöydän aloitusvuoro. Paljon kasailua ja valmistelua siis tuli tehtyä.

Ensiksi siis myyntipöydät. Ihan oli mukava vuoro, suht rauhallista ja sai aitiopaikan pukujen bongailuun. Ainut vaan, että työpisteeni oli suoraan kuvauspisteen vieressä, ja kun kuvauspisteellä näytti tuolta kun tuossa vieressä, niin eihän siinä kerta kaikkiaan voinut viettää seesteistä ja hillittyä asiakaspalvelijan elämää. Onneksi ei ollut kaikkein kriittisimmissä vaiheissa asiakkaita. Kuten silloin, kun tuo Levi vaihtoi päähuiviin ja alkoi siivoamaan.

Sitten sallitut iltabileet. Se oli vähän toisenlainen työvuoro, paljon hektisempi ainakin. Eka tunti meni pussittaessa karkkeja n. 100 gramman pusseihin, ja kun porukkaa valui sisään, asiakkaita tuli rykäyksittäin.
Ihan mukava vuoro tämäkin, ainoa vaan, että virvokkeiden lisäksi me myytiin myös erään Traconin ulkopuolisen tahon tuomia valotikkuja, joista piti siis pitää tarkkaa myyntikirjanpitoa, jotta osattaisi antaa loppukassasta oikea määrä rahaa pois. Minähän se olin, joka sitä kirjanpitoa teki, ja välillä meinasi kyllä mennä aivot solmuun. Ja toinen juttu, mikä sekoitti päitä, oli tikkujen värit. Ei niitä vaan erottanut toisistaan katkaisematta niitä. Tai no, erotti, mutta hankalaa se oli. Kiitos teille kaikille valotikkujen ostajille kärsivällisyydestä, kun me höpsöt myyjät sähläsimme niiden kanssa.

Sitten koitti vapaus. Ja karaoke. Mä kävin luvattoman monta kertaa karaokessa tämän conin aikana.

Ensimmäisellä kerralla tuli vaan vähän ernu fiilis, kun sen puolen tunnin aikana, minkä sinne jonotin, lähes poikkeuksetta kaikki lauloi joko animeklassikoita, K-poppia tai SnK:n openingeja, ja sitten sinne tulen minä ja avaan suuni: "YOU'RE MY SPECIAL sekai de hitotsu dake no taisetsu na egao~"

En sentään ollut ainoa, joka lauloi BroCon-biisejä, endinginkin kuulin kertaalleen sunnuntaina =D

Mistä puheen ollen...

Sunnuntai

Ja esityskisaaaaaaaaaaaa!

Voitte vaan kuvitella mikä mun reaktio on siinä vaiheessa kun tajuan, kuinka kauan joudun odottamaan vuoroani päästä lavalle. Ensin pitää odottaa yleisö sisään, sitten tulee Nordic Cosplay Championshipin Suomen karsinta, ja kun esityskisa vihdoin alkaa, MÄ OLEN NUMERO 11/13. Varmaan ärsytin mun mammat hengiltä siellä kun olin koko ajan roikkumassa niiden perässä. Juu olen kypsä aikuinen ja osaan pitää huolen itsestäni (eiku).

Mutta, kisa tuli ja meni. Bäkkärillä oli kivaa höpötellä muiden kisaajien kanssa ja huomata, ettei ollut ainoa, joka jännitti omaa esitystään. Enkä ollut edes ainoa ensikertalainen siellä.

En sijoittunut, mutta se ei haittaa pätkän vertaa. Kolme palkittua esitystä olivat niin hienoja, että heille oli suoranainen kunnia hävitä. Paljon onnea heille kaikille, ansaitsitte palkintonne!

Ja jostainhan sitä on aloitettava! Ehkä ensi kerralla saisin jonkun mukaan kanssani lavalle?

Esityskisaajat, minä alarivissä kolmas vasemmalta =D Kuva: juu50x (dA-nic)